Kirjoitukset

Hallituksen budjettiriihi on käyty.  Yhtenä väännön aiheena oli turve. Puolueista varsinkin Vihreät sekä tehdyt selvitykset ovat vaatineet turpeelle jopa kymmenkertaista veronkorotusta, jolloin sen asema suhteessa ulkomailta tuotuun öljyyn ja kivihiileen muuttuisi epäedullisemmaksi. 

Turpeen kohdalla liian monella tuntuu unohtuneen myös tosiasiat. Turpeen osuus kaikesta energiapolttoaineiden käytöstä on vain 3-4 prosenttia. Sen merkitys kuitenkin vaihtelee paljon alueittain. Kaukolämmön tuotannossa turpeen osuus on noin 10-15 prosenttia ja muutamissa maakunnissa lähes neljänneksen. Määrä vastaa lähes kahta miljoonaa tonnia ulkomailta tuotua öljyä. Tämä tuntuu unohtuneen pahimmilta vouhkaajilta.

Politiikka on kuitenkin kompromissien taidetta, ja varsinkin hallituspolitiikka. Mikään puolue ei voi sanella, ei edes Vihreät. 

Keskustalle oli tässä poliittisessa todellisuudessa tärkeintä pitää kiinni siitä, että ulkomailta tuotavan kivihiilen suhteellinen asema turpeeseen nähden ei parane. Siinä onnistuimme. Hallitusohjelmaan Keskusta ajoi myös tärkeän reunaehdon, että veronkorotukset eivät saa ohjata ainespuuta polttoon. Siksi julkisuudessa olleet vaatimukset turpeen useamman euron veronkorotuksesta tai verotuksen moninkertaistamisesta eivät meille käyneet. 

Lopulta budjettiriihessä syntyi poliittinen kompromissi, jossa kaikkien lämmityspolttoaineiden verotusta korotettiin noin 2,7 eurolla. Tehty ratkaisu ei siten heikennä tai paranna turpeen suhteellista asemaa esimerkiksi öljyyn tai kivihiileen nähden.

En kiistä sitä, etteikö tehty kompromissi aiheuttaisi harmaita hiuksia meillä Kainuussa. Vaikuttaisihan turpeen käytön vähentäminen kaukolämmön tuotantoon ja turveyrittäjiin. Lähtökohtiin nähden pidän lopputulosta siedettävänä.

Samassa yhteydessä hallitus linjasi, että osa EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta käytetään turvetta korvaavien investointien tukemiseen. Lisäksi samasta rahastosta aletaan tukea turveyrittäjien ja työntekijöiden sopeutumista ja kohdealueiden elinkeinotoiminnan monipuolistamista. Olennaista on keskityttyä myös siihen, aivan kuten hallitusohjelmassa on sovittu, että turvetta ei aleta korvaamaan kotimaisella ainespuulla tai esimerkiksi ulkolaisella tuontihakkeella. 

Vaikka maailma muuttuu, niin kotimaisuus olkoon jatkossakin punaisena lankana energiatuotannossa, myös huolto- ja toimitusvarmuuden näkökulmasta.

Nyt pitää rauhoittaa tämä energiapoliittinen keskustelu, muuten talvella tulee todella kylmä. 

Kolumni on julkaistu Kainuun Sanomissa 18.9.2020

Kuhmolainen kansanedustaja Tuomas Kettunen iloitsee hallituksen linjauksesta Kainuun yöjunayhteyden määräaikaiseksi palauttamiseksi.

Hallituspuolueet sopivat budjettiriihessä, että työ- ja elinkeinoministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö aloittaa neuvottelut yöjunayhteyden palauttamisesta VR:n kanssa. Tavoitteena on tuoda esitys yöjunayhteydestä täydentävään talousarvioesitykseen lähiviikkojen aikana.

Yöjunayhteys on erittäin tärkeä Kainuun alueen ihmisille, yrityksille ja matkailulle. Hallituksen pitää tehdä nyt kaikkensa, että riihilinjaus toteutuu, Kettunen painottaa.

Yöjunayhteys on osa hallituksen päättämää Kestävä matkailu 2030-ohjelmaa.

Viimeksi Kainuuseen on kulkenut yöjuna vuonna 2006.

Tuomas Kettunen
kansanedustaja (kesk)

Kirjoitus on julkaistu Kainuun Sanomissa 17.9.2020

Veteraanikansanedustaja Pentti Kettunen kyseli Kainuun Sanomissa (7.8.2020) onko Kainuun kansanedustajat hereillä ja hoidetaanko Kainuulle tärkeitä asioita kuntoon hallituksessa. Vastauksena voin todeta, että kevään aikana monta tärkeää asiaa on saatu päätökseen. Keskustalainen tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen toi Kainuulle tärkeitä koulutuspaikkoja. Kajaanin AMK sai 90 uutta aloituspaikkaa. Tämän lisäksi viimekuussa saimme lisää iloisia uutisia. KAMK sai sosionomin koulutusvastuun. Tästä koulutusalasta on Kainuussa puhuttu pitkään. Nyt tämäkin asia saatiin maaliin. Ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen merkitys on alueille huomattava. Merkittävä osuus koulutuksen käyneistä jää ja työllistyy alueilleen. Näin myös Kainuussa. 

Tiestöön liittyen uutta asfalttipintaa on vedetty Kainuussa niin VT5 ja VT6 suuntaan, mutta tässä meillä on vielä paljon tekemistä. Tiestö on Kainuussa päässyt tietyillä alueilla huonoon kuntoon ja rahat on peruskorjauksiin löydyttävä. Pentti Kettunen synkisteli kirjoituksessaan teollisuuspolitiikan tekemättömyydestä. Toin jo vuonna 2015 esille konkreettisia toimia, kuinka teollisuutta nostetaan Kainuussa kemiallisen metsäteollisuuden suunnalla. Kaicell Fibers, tämä Kainuun yhteinen hanke on hyvässä vauhdissa ja tähän toivon myös ex-kansanedustaja Pentti Kettusen tukea.  

Muutama ajatus vielä ihmisiä puhututtavista asioista. Tapetille on noussut erityisesti EU:n rahoitus. EU:n suuntaan jaettavan ”lahjarahan” näin suurta osuutta en tule hyväksymään edelleenkään. Lainaosuuden määrän olisi tullut olla suurempi. Ei ole suomalaisten veronmaksajien etu tai velvollisuus elättää Italian tai Espanjan kansalaisia, jotka ovat taloudellisestikin varakkaampia. On kuitenkin fakta, että Suomi elää viennistä edelleen ja EU:n kauppa-alueen toimivuus on myös Suomen etu. Vaikka populistisesti heitellään Suomen maksavan enemmän kuin saavan, niin huonompi vaihtoehto olisi viennin tyrehtyminen. Eikä sitä Suomi tai Suomen talous tulisi kestämään koronan aikakautena. 

Tällä hetkellä suurimpana haasteena onkin korona, joka on jälleen leviämässä suomalaisten keskuudessa. Valitettavasti monet ovat unohtaneet turvavälit ja palanneet takaisin lähempiin tunnelmiin. Käsienpesua, turvavälejä ja väentungosten välttämistä tulisi jatkaa edelleen, jotta emme joutuisi palaamaan takaisin kovempiin rajoituksiin. Omin valinnoin voimme vaikuttaa tämän pandemian leviämiseen ja jokaisen tulisikin käyttää maalaisjärkeä. Missään tapauksessa nyt ei pitäisi lähteä ulkomaille huvittelemaan vaan nyt olisi aito mahdollisuus keskittyä kotimaan matkailun hienouksiin. Jos pohdit ulkomaille menoa, voi vaihtoehdoksi ottaa kotimaan matkailun. Suuntaa mieluummin Kuhmon kauniisiin luonnonmaisemiin tai vaeltelemaan Hossan kansallispuistoon. 

Tuomas Kettunen

kansanedustaja (kesk)

Kolumni on julkaistu Kainuun Sanomissa 14.8.2020

Koronakurimuksen jälkeen pohditaan joka taholla, miten Suomi saadaan uudelleen nousuun. Hallituksen tämän viikon lisätalousarvioesityksen teemana oli koko Suomi liikkeelle. Esityksessä Pohjois-Suomen painopiste on talouden elvyttäminen tie- ja raideliikenteen investoinneilla.

Koska hallituksen tavoitteena on julkisen talouden pitkän aikavälin tasapainotavoitteesta kiinni pitäminen, on mielestäni valtion ja kansantalouden kannalta tärkeää ottaa esille myös se, miten saadaan valtiolle lisää suoria tuloja kasvavien menojen maksamiseen. Pelkillä veron korotuksilla ja leikkauksilla ei tätä valtavaa julkisen talouden vajetta saada katettua. Myöskään uusien työpaikkojen lisääntyminen ei ratkaise kokonaan tätä ongelmaa.

Suomen valtion kansallisvarallisuutta ovat valtion metsät ja ne sijaitsevat pääosin Kainuussa ja Lapissa. Valtio omistaa noin puolet Kainuun ja Itä-Lapin talousmetsistä, joten kysymys kuuluu, miten saadaan näiden alueiden puuraaka-aineen jalostusarvo hyödyttämään alue- ja kansantaloutta.

Olen jo vuodesta 2015 saakka esittänyt uusien biotuotetehtaiden rakentamista raaka-ainevarantojen keskelle, Paltamoon ja Kemijärvelle. Koska valtio omistaa noin puolet Kainuun ja Itä-Lapin talousmetsistä, sillä on suurena raaka-aineen omistajana oikeus ja velvollisuus osallistua investointeihin. Valtion tehtävänä on edistää ja vahvistaa alueiden mahdollisuuksia. Valtion rooli uusien tehdasinvestointien realisoitumisessa Paltamoon ja Kemijärvelle on ratkaisevan tärkeä.

Näiden Pohjois-Suomen tehdashankkeiden merkitys Suomen kansantaloudelle on suuri, jos valtio on merkittävänä omistajana molemmissa tehdasyhtiöissä. Tämä johtuu siitä, että tällöin tehtaiden käyttökatteesta saadaan vähintään satojen miljoonien eurojen tulot vuosittain valtion kassaan. Lisäksi, kun valtio omistaa noin puolet jalostettavasta puuraaka-aineesta, tulee paremman puun tehdashinnan kautta lisää tuloja valtiolle.

Paltamon ja Kemijärven tehtaiden suunniteltu tuotantomäärä on yhteensä 1,3 miljoonaa sellutonnia. Se on lähes yhtä suuri kuin on Metsä Groupin Kemiin tehtaan suunniteltu tuotantomäärä. Kestävän kuitupuun hakkuumäärän mukaan on Pohjois-Suomeen on mahdollista rakentaa kolme uutta biotuotetehdasta, joiden tuotantomäärä on 600 000 – 700 000 sellutonnia / tehdas. 

Tällä hetkellä Kainuun ja Itä-Lapin havu- ja koivukuitupuut viedään jalostettavaksi pitkien matkojen päähän alueiden ulkopuolelle ja jopa valtion tuella. Kuljetuksen maksavat metsänomistajat alentuneena kantohintana ja korjuu-urakoitsijat alentuneena korjuutaksana.  Voidaan perustellusti kysyä, onko mitään järkeä kuljettaa kuitupuut esimerkiksi Kuhmon ja Suomussalmen perukoilta tai Savukosken kairoilta jalostettavaksi meren rannalle Kemiin, Ouluun tai Pietarsaareen? 

Kun muutetaan Paltamon ja Kemijärven tehtaiden suunniteltu puuraaka-aineen käyttömäärä, yhteensä noin 7 miljoona kuutiota, tonneiksi, saadaan yhteensä noin 5,6 miljoonaa tonnia vuodessa. Kun tästä puumäärästä vähennetään tehtaissa jalostettavan sellujalosteiden määrä, saadaan määräksi: 5,6 milj. tonnia – 1,3 milj. tonnia = 4,3 milj. tonnia vuodessa.

Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli Kainuun ja Itä-Lapin kuitupuut kuljetetaan näiden alueiden ulkopuolelle jalostettavaksi, syntyy siitä vuosittain tie- ja rautatieverkostolle noin 4,3 miljoonan tonnin ylimääräinen kuljetus. 

Hiilijalanjäljen minimoinnin on oltava tehtaiden suunnittelun lähtökohtana. Kun jalostus tehdään raaka-ainevarantojen keskellä, pystytään kuljetuksen aiheuttama hiilijalanjälki minimoimaan verrattuna siihen, että puuraaka-aine kuljetaan kauas Kainuun tai Itä-Lapin ulkopuolelle juna- tai rekkakuljetuksena. Valtion maksettavaksi tulee myös infran kulumisen kustannukset. 

Näiden tehdashankkeiden realisoitumisen myötä aluetalous ja kansantalous saavat pääomaa, jolla voidaan paikata kansantalouteen syntynyttä kestävyys vajetta sekä rahoittaa esimerkiksi kaikkien suomalaisten tarvitsemia palveluja, koulutusta ja uusia kehityskohteita. Tämä on uudenajan aluepolitiikkaa parhaimmillaan. Uudenajan aluepolitiikka on vastakohta siirtomaapolitiikalle. Kun kuitupuuraaka-aine jalostetaan raaka-ainevarantojen keskellä, näiden alueiden on mahdollista kehittyä ja kasvaa omiin raaka-ainevaroihin perustuvan jalostuksen avulla.