Uusi Suomi -verkkolehdessä oli 1.11.2017 kansanedustaja Eero Suutarin haastattelu. Toimittajan kysymykseen, ”millaista Kainuussa oikein on yrittää?”, Suutari vastasi mm. seuraavaa:
”–Kainuussa Kajaani-Sotkamo-Ristijärvi, se alue voi luottavasti katsoa tulevaisuuteen. Mutta kehys-Kainuu on kyllä vaikeuksissa. Keskeisintä on, että osaamista. – Kainuuseen ei tulevaisuudessa välttämättä uskalla perustaa isoja yrityksiä tai investoida lisää, kun ei tiedetä, onko osaavaa työvoimaa enää 20 vuoden päästä tulossa. Eroosiopaikkakunnilla on tämä peikko.”
Tarkoittaako Suutari eroosiopaikkakunnilla myös Paltamoa ja Kuhmoa? Näiden kuntien tulevaisuus on mm. metsäteollisuuden luomissa mahdollisuuksissa kiinni. Investoinnit perustuvat omiin kasvaviin puuraaka-ainevarantoihin ja ovat siten realistisen varmalla pohjalla.
Suutarin Uuden Suomen haastattelussa esittämät näkemykset Kainuun tulevaisuudesta ovat muutenkin hyvin negatiivisia. Voidaan kysyä, onko Suutarin viestintä suunniteltua ja antaako se Kainuusta houkuttelevan kuvan investointiympäristönä?
Edustaja Suutari puhui tiedottomuudesta onko osaavaa työvoimaa tulevaisuudessa. Mielestäni nyt pitäisi keskittyä koulutusmahdollisuuksien etsimiseen Kainuun maakuntaan lain tuomien mahdollisuuksien mukaisesti, kuin luoda synkkää visiota Kainuusta 20 vuoden päähän.
Suutari on KaiCell Fibersin hallituksen puheenjohtaja, mutta ei vieläkään minkäänlaista mainintaa, valtakunnan mediassa miljardiluokan investoinnista Paltamoon ja tuhansista työpaikoista Kainuuseen.
Kainuulaisten metsänomistajien, metsäalan yritysten ja päättäjien on määriteltävä reunaehdot Paltamon tehtaan tuotannolle, joka on kestävällä pohjalla pitkälle tulevaisuuteen. Tehdasta suunniteltaessa on ymmärrettävä, että sen elinkaari on niin pitkä kuin raaka-ainetta riittää. Tämän vuoksi tehtaan suunnittelun lähtökohtana on oltava koko raaka-ainevarannon hyödyntäminen Kainuussa. Tämä tarkoittaa, että kaikki kuitupuut (havu- ja koivukuitupuut) ja energiapuut jalostetaan Paltamon tehtaassa ja tukit paikallisilla sahoilla.
Paltamon biotuotetehtaan tärkein perusvalinta on sellutehtaan keittoprosessin valinta vuokeittotekniikan ja eräkeittotekniikan välillä. Keittoprosessivalinnan kriteereitä ovat sellujalosteen laatu ja laadun tasaisuus. Tämä mahdollistaa pitkälle jalostettujen lopputuotteiden valmistuksen esim. nanosellun. Tehtaan suunnittelussa on valittava sellainen keittoprosessitekniikka, jolla varmistetaan tuotannon joustavuus ja räätälöitävyys markkinoiden kysynnän mukaan. Valinta on perustellusti eräkeittotekniikka kuten EnoCellin tehtaalla Uimaharjussa.
Äänekosken biotuotetehdasta on syystäkin hehkuttaneet Keski-Suomen kansanedustajat ja muut edunvalvojat. Pohjoisen uusilla tehtailla on kansan- ja aluetalouteen huomattavasti suurempi vaikutus, koska valtio omistaa noin puolet Kainuun ja Lapin talousmetsistä. Toivon Lapin ja Kainuun kansanedustajille voimia viedä merkittäviä tehdashankkeita maaliin.
Nyt on saatava parhaat kainuulaiset tai Kainuusta maailmalle lähteneet osaajat kehiin tehdashankkeen vauhdittamiseksi. Heillä on oikea tahtotila ja asenne kohdillaan Kainuun ja kansantalouden kannalta. Kiantoa lainaten: ”Meidän on kaikki, jos meidän on työ, Nälkälän rahvas, äl` aarteistas myö!”
Tuomas Kettunen
puoluevaltuuston jäsen
(kesk)
