Viime aikoina lehtien eri palstoilla, ihmisten kahvipöytäkeskusteluissa ja sosiaalisen median kanavissa ovat olleet puheenaiheena sudet, syystäkin. Myös eduskunnassa käsiteltiin viime viikolla kansalaisaloitetta suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisesta.

Eduskunnan tahtotila on selvä. Suurin osa käytetyistä puheenvuoroista kiitteli kansalaisaloitetta ja kansanedustajat halusivat kannanhoidollisen metsästämisen, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Aihe on tunteita herättävä ja se kuului myös eduskunnan salikeskustelussa. Asiaan on kuitenkin suhtauduttava kiihkottomasti, mutta samalla ottaa huomioon ihmisten aito huoli ja pelko susien aiheuttamista vahingoista. Susikeskustelu on lähtenyt kuitenkin osittain väärille raiteille. Kannanhoidollista metsästystä vaativia pidetään luonnonvihaajina ja tappajina. Vastustajat taas leimataan normaalista elämästä vieraantuneiksi sudenhalaajiksi ja maaseudun asukkaiden vihollisiksi.

Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden uhkailu on väärin eikä se edistä susitilanteen ratkaisemista. On kaikkien edun mukaista, että tutkijat saavat rauhassa tehdä työnsä ja saamme tutkittua tietoa susista ja niiden määrästä. On myös tärkeää, että metsästäjät ja LUKE:n toimijat tekevät yhteistyötä susien määrän kartoittamisessa. Kritiikkiä saa esittää, se on meidän kaikkien oikeus.

Olen puhunut julkisuudessa, että Kuhmossa on todennäköisesti noin 60 sutta. Tämä arvio perustuu pitkälti metsästäjiltä saamiini näkö- ja jälkihavaintoihin ja luotan niihin. Täytyy myös ymmärtää, että Venäjän rajan yli tulee yksittäisiä susia ja susilaumoja aivan vapaasti. Ei niiltä kysytä passia tai viisumia, ne tulevat halutessaan. Susi on myös erittäin älykäs eläin. Susi on ”opetettu” Venäjällä siihen, että sitä metsästetään ja uhataan. Suden oman turvallisuuden takia sen kannattaa jäädä Suomen puolelle. Kyse on puhtaasta ehdollistamisesta.

Näen ongelmallisena eläinten ruokintahaaskat. Kuten toimittaja Antero Komulainen kirjoitti Kainuun Sanomien kolumnissa 23.11. on Kainuussa 116 rekisteröityä ruokintahaaskaa ja lisäksi monia rekisteröimättömiä. Haaskat houkuttelet suurpetoja helpon ruuan perään ja haaskojen määrät ovat Kainuussa korkeita. Onko tällä vaikutusta Kainuun suuriin susimääriin? Tätä olisi syytä tutkia.

Suomessa on alueita missä susien määrä on jo kestämättömällä tasolla. Kannanhoidolliselle metsästykselle on suuri yhteiskunnallinen tarve. Tavoitteeksi täytyy ottaa, että sudet saadaan takaisin metsiin, joissa niillä olisi elintilaa. Tärkeintä on palauttaa niiden luontainen arkuus ihmisiä kohtaan.

Olen vahvasti kannanhoidollisen metsästyksen takana. Kuten maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä on kertonut, kannanhoidollinen metsästys alkanee talvella 2021-2022.

Kenellekään ei pitäisi olla epäselvyyttä suden asemasta. Susi kuuluu Suomen luontoon, mutta ei kotien pihoihin, eikä tuotantoeläinten keskelle.

Tuomas Kettunen
kansanedustaja (kesk.)

Kolumni on julkaistu Kainuun Sanomissa 27.11.2020