Keskustelu Kainuun kuntien yhdistämisestä yhdeksi kunnaksi on jälleen kerran virinnyt, kun OP Pohjolan pääjohtaja Timo Ritakallio esitti vastikään Kainuun Sanomissa yhden kunnan Kainuuta.

Siitä olen Ritakallion kanssa samaa mieltä, että nykyisiin hallinnon rakenteisiin tulee uskaltaa puuttua rohkeammin. Ritakallion esittämä tapa kuntien yhdistämisestä vain on väärä.

Kunnat saavat toki yhdistyä, jos itse niin kokevat parhaaksi. Jospa kuitenkin annetaan niiden ihmisten, joille asia kuuluu – eli kainuulaisille itselleen – päättää omista asioistaan.

Kuntien kesken voidaan tehdä, ja tehdäänkin, monipuolista yhteistoimintaa. Meillä Kainuussa kunnilla on hyvä yhteistyön kulttuuri. Monia asioita voidaan varmasti yhteistyön suhteen edelleen kehittää ja rakenteitakin keventää, mutta päätöksenteko ei eritoten pitkien välimatkojen maakunnassamme saa karata liian kauas.

Pakonomaisten kuntien yhdistämispuheiden sijaan näen, että yhteiskuntaa ja demokratiaa tulee edistää niin, että päätöksenteko tehtäisiin entistä lähempänä ihmistä. Sitä kohti ei päästä keskittämispolitiikan voimin.

Siksi itse lähtisin muuttamaan rakenteita aivan toisesta päästä: nimittäin valtiolliselta tasolta. Keskushallintomme on paisunut massiiviseksi ja se toimii yhtä notkeasti kuin rautakanki. Päätösvalta on keskitetty valtion tasolle ripottelemalla se eri ministeriöihin ja virastoihin.

12 ministeriötämme ovat siiloutuneet omien kapeiden sektoreidensa ohjaamiseen. Juuri tämä siiloutuminen on lukuisissa selvityksissä ja raporteissa nostettu esiin yhtenä julkisen hallintomme suurimmista heikkouksista.

Budjetit ja tulostavoitteet nykymallissa ovat sidottuja ministeriökohtaisiin rakenteisiin. Tämä malli kannustaa kutakin ministeriötä maksimoimaan vain oman putiikkinsa toiminnan, Suomen kokonaisetua ajattelematta.

Siksi kaikki ministeriöt tulee lakkauttaa ja niiden tilalla tulee olla yksi yhtenäinen valtioneuvoston kanslia.

Suomea ei tule rakentaa ylhäältä keskushallinnosta alaspäin, vaan päinvastoin alhaalta ylöspäin: tavallisista kansalaisista kohti norsunluutorneja. Se mahdollistaisi myös kansanvallan toteutumisen entistä paremmin.

Tarvitsemme elinvoimaiset kunnat, vahvat alueet ja ketterämmän valtionhallinnon – kolmiportaisen tason, joka meillä jo nyt on olemassa. Kutakin porrasta tulee kehittää karsimalla ympäriltä turhat rönsyt pois. Jokaisen hallinnon tason tulee jatkossa vastata niistä tehtävistä, jotka se pystyy parhaiten hoitamaan mahdollisimman lähellä alueen ihmisiä ja elinkeinoelämää.

Kun olemassa olevaa aluehallintoamme laajennettaisiin koskettamaan myös maakuntaliiton tehtävät, elinvoima-asiat ynnä muut alueelliset vastuut, niin myös valtion tasolta monia tehtäviä voitaisiin siirtää vahvoille maakunnallisille itsehallintoalueille.

Esimerkiksi EU:n aluekehitysvaroista, alempiasteisen tieverkon ylläpidosta ja isosta osasta TKI-rahoitusta voitaisiin päättää alueilla, joissa on parempi tieto oman seudun erityispiirteistä, vahvuuksista ja haasteista.

Tässä kaikessa kyse on siitä, nojaako Suomen kehittäminen tulevaisuudessa kunkin seudun voimavaroihin. Vai jatketaanko meillä nykyistä näivettävää keskittämispolitiikkaa, jossa voimavarat ohjataan suurimmille kaupunkialueille ja kuvitellaan, että ne pystyvät huolehtimaan jokaisen suomalaisen tarvitsemista palveluista ja turvallisuudesta.

–

Kirjoitus julkaistu Kainuun Sanomissa 6.11.2026