Kohti Sotkamon puolu­e­ko­kousta

Pre­si­den­tin­vaa­lit on nyt käy­ty ja tu­los oli mitä suu­rem­mis­sa mää­rin mei­dän kan­nal­tam­me pet­ty­mys.

PUO­LU­EEN on hyvä myön­tää, et­tä em­me saa­neet omi­am­me oman, lois­ta­van, eh­dok­kaan Mat­ti Van­ha­sen taak­se vaan omat ää­nes­tä­jäm­me­kin ää­nes­ti­vät en­nem­min Sau­li Nii­nis­töä. Puo­lu­e­joh­to on kui­ten­kin vaa­li-il­las­ta läh­tien ho­ke­nut mant­raa et­tei mis­sään ole mi­tään vi­kaa vaan näin nyt vain kävi, kos­ka Nii­nis­tö on yli­voi­mai­nen eh­do­kas.

Tot­ta toki tä­mä­kin, mut­ta mie­les­tä­ni on otet­ta­va va­ka­vas­ti ää­nes­tys­tu­los ja teh­tä­vä erit­täin tar­kat mie­tin­nät sii­tä mik­sem­me saa­neet ää­nes­tä­ji­äm­me Ma­tin taak­se, vaan he ää­nes­ti­vät mie­luum­min Nii­nis­töä.

Puo­lue- ja pii­ri­joh­ta­jien (Suo­men­maa 29.1.) kom­ment­tien pe­rus­teel­la mi­tään ei tar­vit­se teh­dä vaan jat­ke­taan eteen­päin kul­ke­mis­ta. En­nen eteen­päin me­ne­mis­tä mei­dän on kyl­lä laa­dit­ta­va ana­lyy­si ja mie­tit­tä­vä puo­lu­een toi­min­taa ko­ko­nai­suu­te­na. Puo­lue ja sen toi­min­not tar­vit­se­vat uu­sia ide­oi­ta sekä aja­tuk­sia.

KOH­TISot­ka­moa käy­tä­es­sä toi­von, et­tä saam­me ke­vään ra­tok­si käy­dä myös rap­sa­kan puo­lu­e­sih­tee­ri­ki­san ja ki­san myö­tä käy­dään sa­mal­la kes­kus­te­lua kent­tä­vä­en kans­sa sii­tä mi­ten vaa­leis­sa me­nes­ty­tään.

Mik­ko Kär­näl­le jää nyt so­pi­vas­ti ai­kaa va­paak­si, kun Paa­vo Väy­ry­nen pa­laa edus­kun­taan ja ha­lu­ai­sin­kin mie­lel­lä­ni näh­dä Mik­ko Kär­nän mu­ka­na puo­lu­e­sih­tee­ri­vaa­lis­sa Sot­ka­mos­sa.

Tuo­mas Ket­tu­nen
Puo­lu­e­val­tuus­ton jä­sen
Kuh­mo

Vientiyritykset kiertävät verotusta Luxemburgissa

Hyvää alkanutta vuotta kaikille tasapuolisesti. Uusi vuosi ja uudet haasteet ovat edessämme. Olen jo usean vuoden ajan avannut keskusteluja kansan- ja aluetalouteen vaikuttavista asioista. Keskeisimpänä teemana ovat olleet uusien Paltamon ja Kemijärven biotuotetehtaiden rakentaminen ja niiden positiivinen dynaaminen vaikutus talouteen. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota mm. vientiyritysten harjoittamaan aggressiiviseen verosuunnitteluun.

Esimerkki aggressiivisesta verosuunnittelusta löytyy, kun verrataan sellun vienti- ja markkinahintoja. Tullin tilastoista selviää, millä hinnoilla sellua on myyty Suomesta ulkomaille. Kun vientihintoja verrataan markkinahintoihin, herää kysymys, miksi niiden erotus on ollut 2010-luvulla n. 200 – 300 €/sellutonni?

Vastaus on sellun maksuliikenteen kierrättäminen. Se tapahtuu siten, että sellu myydään kirjanpidollisesti lähes nollakatteella esim. holding-yhtiölle Hollantiin tai Luxenburgiin ja todellinen markkinahinta laskutetaan ostajalta holding-yhtiölle. Näin pyritään jo etukäteen minimoimaan yhtiöiden Suomeen maksamat verot. Esimerkiksi Luxenburgin kautta toimii 30 holding –yhtiötä ja ne mahtuvat 40 m2 kokoiseen toimistoon. Jokainen voi tästä päätellä, mikä näiden yhtiöiden toiminnan tarkoitus on.

Lisäksi yhtiöiden maksamia yhteisöveroja voidaan minimoida konsernin sisäisillä lainajärjestelyillä ja lainojen korkoprosentilla, joilla pienennetään yhtiön tulosta ennen verojen maksua. Linkki agressiivista verosuunnittelua käsittelevään ohjelmaan Ylellä: http://areena.yle.fi/1-3377893

Ratkaisu edellä mainittuihin tuloksen manipulointeihin on yritysten maakohtainen ja mieluummin toimipaikkakohtainen kirjanpito. Se on nykyjärjestelmillä helppo toteuttaa.
Näistä tuloksen alentamisen manipuloinneista kärsii koko kansantalous. Keinot ovat laillisia, mutta niiden voidaan sanoa aiheuttavan kansantaloudelle negatiivista dynaamista vaikutusta. Verotuloja jää saamatta satoja miljoonia euroja vuodessa. Nämä saamatta jääneet veroeurot joudutaan paikkamaan leikkauksilla ja veronkorotuksilla. Kun näin tehdään, se vaikuttaa esim. kansalaisten ostovoiman alenemiseen ja palvelujen käyttäminen vähenee. Näin syntyy negatiivinen dynaaminen vaikutus.

Positiivista dynaamista vaikutusta kansantalouteen syntyy erityisesti uusista biotuotetehtaista Paltamoon ja Kemijärvelle. Näiden tehtaiden puuraaka-aineesta noin puolet tulee valtion metsistä ja se vielä lisää dynaamisen vaikutuksen määrää. Valtion omistusosuus uusista tehtaista on oltava mahdollisimman suuri, jolloin dynaaminen vaikutus voidaan moninkertaistaa tehtaiden käyttökatteen järkevällä sijoittamisella.

Kun verrataan positiivisen ja negatiivisen dynaamisen vaikutuksen erotusta kansantalouteen, se voi olla jopa useita miljardeja euroja vuodessa.

Olen kirjoituksessani vertaillut sellun vienti- ja markkinahintoja. Kun sama vertailu tehdään muidenkin vientituotteiden osalta, voidaan todentaa miljardien eurojen verotulojen menetys.

Nyt on viimeistään aika nostaa ”kissa pöydälle” ja ryhtyä aktiivisiin toimenpiteisiin näiden epäkohtien korjaamiseksi. Ratkaisun avaimet ovat hallituksella ja eduskunnalla, joiden tehtävänä on laatia sellaisia lakeja, joilla negatiivinen dynaaminen vaikutus Suomen talouteen saadaan loppumaan.

Tuomas Kettunen (kesk)
Kuhmo

Ei enää varaa virheisiin omassa puolustuspäässä

Vastine Kainuun Sanomien pääkirjoitukseen 6.1.2016
Kirjoitus julkaistu Kainuun Sanomissa torstaina 14.1.2016

Viikon takainen Kainuun Sanomien pääkirjoitus (Kainuun Sanomat 6.1.2016) palautti minut arkeen nuorten leijonien MM-juhlien jälkeen. Pääkirjoitus otsikolla “Kainuun biosellutehdas rahasta ja puusta kiinni” kyseenalaisti Kainuun omaa tehdashanketta. Kirjoittaja epäröi tuleeko puu Kainuussa riittämään ja lopuksi todettiin ettei yksityiset metsänomistajat tule innostumaan puukaupoista sen enempää mitä tänäpäivänä kuitupuun myynnissä.

Puusta se ei ole kiinni

Kainuulaisen kuitupuun jalostaminen Kainuussa on ollut alusta alkaen biosellutehdas –hankkeen lähtökohtana. Kuitupuulle tulee saada lisää kysyntää ja samalla kilpailua ostajien kesken. Metsänomistaja saa kuitupuusta kunnon hinnan, kun kysynnän ja tarjonnan laki toimii kuten tukkipuulla. Tehdashankkeen investoinnin katetuottolaskelmassa on käytetty metsänomistajille maksettavan kuitupuun hintana noin 20 euroa kiintokuutiolta. Biosellutehdas täytyy rakentaa Kainuussa raaka-aineen hankinta-alueen keskelle eli Paltamoon, jolloin puu voidaan kuljettaa autokuljetuksina suoraan tehtaalle. Tällöin on mahdollista maksaa metsänomistajalle korkeampaa kantohintaa, kun kuljetuskustannukset ovat pienemmät. Mikäli kuitupuuta kuljetaan kauemmaksi, kuljetuskustannukset maksaa metsänomistaja, alentuneena kantohintana. Tällä hetkellä Kainuu on kuitupuun osalta ”reservaattialuetta”, jossa kuitupuu ei juurikaan kiinnosta ostajia.

Paljon esillä ollut ja palkittu Kemijärven hanke mikä pääkirjoituksessa myös nostettiin esille on hyvä, mutta Kainuun hanke on yli 20 % parempi. Tämä johtuu siitä, että Kainuussa on enemmän puuta jalostettavaksi, infra on paremmassa kunnossa ja satamat lähempänä lopputuotteita varten. Uudenajan biotuotetehtaiden parhaat sijoituspaikat Pohjois-Suomessa ovat Paltamo ja Kemijärvi.  Koska nämä hankkeet eivät kilpaile keskenään, hankkeiden eteenpäin viemisessä tulisi pohtia mahdollisuutta hankkeiden niputtamiseen. Siitä syntyisi selkeitä synergiaetuja esimerkiksi  YVA-prosessissa, rakentamisessa ja laitehankinnoissa. Näiden tehtaiden puuraaka-aineen hankinta-alueet eivät ole päällekkäin. Lisäksi valtion ja Metsähallituksen rooli hankkeissa olisi selkeämpää suuremmassa kokonaisuudessa.  Uudesta yhtiöstä tulisi merkittävä toimija uusien biotuotteiden markkinoilla. Jos puuta halutaan oikeasti jalostaa mahdollisimman pitkälle uusiksi biotuotteiksi, se on kuidutettava sellutehtaan kautta ja samalla puusta hyödynnetään kaikki hyödynnettävissä oleva. Lisäksi tuotetaan sähkö- ja lämpöenergiaa.

Rahasta se ei ainakaan näytä olevan kiinni

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) arvioi jo vuonna 2008, että uusiutuvan energian lisääminen tuulivoimalla yhdellä prosenttiyksiköllä maksaa valtiolle 2,5 – 3 miljardia euroa. (Kauppalehti 31.1.2008) Kainuun biosellutehtaan sähköntuotanto tulee olemaan varovasti arvioiden noin 0,5 prosenttia Suomen energian kokonaistuotannosta. Tämä sähköenergia tulee osana jalostusprosessia ja on uusiutuvaa energiaa ja mikä tärkeintä, ei tarvitse valtion tukea. Edellä mainittujen  EK:n käyttämien laskelmien mukaan Kainuun biosellutehtaan sähköntuotanto on siis arvoltaan 1,2 – 1,5 miljardia euroa. Tuulivoiman tukemiseen käytettävät valtion tuet voisi käyttää kansantalouden kannalta huomattavasti järkevämmin. Varteenotettava sijoituskohde on Kainuun biotuotetehdas, jossa investoinnin arvo on noin 800 miljoonaa euroa. Investointi tehdään alan uusimpia innovaatioita hyödyntäen, jolloin tehtaasta tulee ”ketterä” vastaamaan tulevaisuuden nopeasyklisen toimintaympäristön muutoksiin. Kun verrataan tämän tehtaan sähköntuoton arvoa tuulivoimalla tuotetun sähkön valtion tukien arvoon, huomataan, että investointikustannusten jälkeen jää vielä vähintään 400 miljoonaa euroa. Tämän voisi sitten heittää vaikka tuuleen.

Lopetetaan “mitäpä se hyvejää” -ajattelu tänä vuonna ja pelataan yhtenä joukkueena Kainuun tulevaisuuden eteen. Meidän joukkueessa on hyvät hyökkääjät joten ei anneta pelin kaatua passiivisuuteen ja pelkkään puolustukseen omassa päädyssä.

Tuomas Kettunen
kaupunginhallituksen jäsen
Kuhmo

Kettunen vaatii teollisuuden kuljetustukien parantamista

Kuhmolainen keskustan kansanedustajaehdokas Tuomas Kettunen vaatii kuljetustukeen merkittäviä parannuksia. Suomi on pitkien välimatkojen maa, jossa teollista tuotantoa harjoitetaan näiden välimatkojen takana.

Teollisuutta on syntynyt ympäri maata onnistuneen aluepolitiikan, ympäri Suomea sijaitsevien luonnonvarojen sekä sitkeiden yrittäjien ja työntekijöiden ansiosta. Kuitenkin mitä pidempi välimatka tuotteen valmistuksen ja asiakkaan välillä on, sitä enemmän rahtikustannukset lisääntyvät.

Lisäksi on teollisuuden aloja, joissa Suomi kilpailee esimerkiksi Ruotsin kanssa. Ruotsissa yrityksille maksetaan huomattavasti suurempia kuljetustukia kuin Suomessa, ja tämä haittaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä samoilla markkinoilla. Ruotsissa kuljetustukien avulla on pystytty pitämään huolta siitä, että tavarat Pohjois-Ruotsista pääsevät kuljetustuen avulla Etelä-Ruotsin markkinoille. Ilman kuljetustukea tavaroiden liikkuminen ei olisi liiketaloudellisesti kannattavaa.

– Kuljetustuen avulla on saatu turvattua monille pohjoissuomalaisille yrityksille mahdollisuus viedä tuotteitaan maailmalle, sillä ilman kuljetustukea yrityksillä olisi kaupat jääneet tekemättä. Tällä on myöskin merkittäviä työllisyysvaikutuksia alueellamme, Kettunen lausuu.

– Etenkin puuteollisuudelle kuljetustuki on tärkeä, sillä etäisyydet lähimpään satamaan ovat pitkät ja kiristyneillä maailmanmarkkinoilla hintakilpailu on kovaa. Kuljetustuen avulla pystytään tukemaan vientiyritystä tuotteen kuljettamisessa esimerkiksi lähimpään vientisatamaan, jolloin yritys pystyy hintakilpailussa olemaan paremmin mukana, Kettunen jatkaa.

Kuljetustukeen on tehtävä merkittäviä uudistuksia, kuten mm. kasvatettava kuljetustuen määrärahoja valtion budjetissa sekä ennen kaikkea tarkasteltava yritysten ja alueella toimivien tahojen kanssa minkä tyyppisiä muutoksia he kuljetustukeen tarvitsisivat.

– Kuljetustuesta on tehtävä pysyvä tukimuoto, sillä tällä hetkellä tukiasetus on voimassa vuoteen 2017. Sen jälkeisestä ajasta ei kukaan vielä tiedä. Mielestäni tässä taloudellisessa tilanteessa tämä on erittäin huono asia, ja siksi uuden eduskunnan sekä hallituksen onkin heti ensitöinään otettava kuljetustuen kehittäminen työn alle, vaatii Kettunen.

Kannanotosta uutisoi myös Kuhmolainen.